Cavatar

Vaikka viikko onkin mennyt ihan täysin sairastellessa ja olo on vieläkin ihan kamala, niin on meillä kuitenkin pääsiäistulppaanit pöydällä tuomassa vähän iloa tähän synkkään sairasteluun. Vaikka elämä onkin potkinut tällä hetkellä päähän ihan olantakaa niin siitä huolimatta minä en todellakaan ole mikään luovuttaja ihminen ja eteenpäin mennään täysin uudella asenteella tuli mitä tuli. Vaikka olo ei ole mikään paras mahdollinen mutta siitä huolimatta pakko oli saada itsensä kasaan ja lähtemään tänään kohti Imatraa Nupun kanssa. Vielä eilen meinasin tai oikeastaan vielä tänäänkin olin sitä mieltä että olo on sen verran kamala että taidan jättää nämä näyttelyt väliin. Onneksi kuitenkin sain nukuttua yöllä tosi hyvin ja eikä tarvinnut aamullakaan olla lähdössä hirmu aikaisin. Niimpä klo. 9 aikaan aamusta latasin autoon näyttelytavarat sekä Nupun ja lähdimme ajelemaan kohti Imatraa. Tunteet heitteli kahden vaihdeilla oli pahaa oloa sekä vielä vähän ankea mieli että jos nytkin vielä Eh:n kan

Kylläpä oli kolmen viikon työputki raskas mutta onneksi luvassa oli ihana reissu mummonmussukan luokse Lahteen Nupun kanssa. Kun vihdoinkin perjantaipäivä oli töiden puolesta pulkassa ja oli aika lähteä Nupun kanssa junaan niin mieli oli avoin ja kaikkea mukavaa odottelin tältä matkalta.  Nuppu oli tosi kiltisti koko matkan ajan ihan kuin olisi ennekin matkustanut junassa, joten meidän matka meni tosi hyvin ja odotukset oli korkealla. No eihän se sitten mitenkään mukavasti alkanut tämä reissu vaan jo perjantai-iltana meikäläisellä nousi kuume ja lauantai pitikin sitten ottaa ihan rauhallisesti. Tarkoitus oli lauantaina mennä vähän shoppailemaan kun kerta oli tonne asti lähtenyt mutta kaikki suunnitelmat meni ihan uusiksi. Pakko oli olla ihan rauhallisesti ja lepäillä että sunnuntaina sitten jaksaisi lähteä Nupun kanssa sinne näyttelyihin. No eipähän se mitä auttanut, näyttelyaamuna oli ihan samat lukemat kuin edellisinä päivinäkin joten ei auttanut kuin pistää buranaa ja codesan comppi

Niin se taas viikko vierähti ja yllätys yllätys töiden merkeissä meni tämäkin viikko. Voi sanoa että kyllä alkaa viedä tästä eukosta jo mehut kun tekee kaksi kuuden päivän viikkoa peräkkäin vain yksillä vapailla ja vielä olisi edessä viisi päivää töitä ennenkuin saa vähän pidempään huilata. Mutta pakkohan se on yrittää jaksaa koska ei ole vielä noita talvilomia siunaantunut ja tämä näyttelyrumba on alkanut oikein kovalla ruminalla. Kaksi viikkoa sitten oltiin siis siellä Juuassa ja tänään pyörähdettiin Enossa, seuraavana olisikin vuorossa ensi viikonloppuna Lahti ja ettei tule liikaa oltua kotona niin pääsiäisenä ollaankin sitten kaksi päivää Imatralla. Imatran jälkeen suuntaammekin ystäväni Sonjan kanssa tuonne rajan taakse ja lähdemme kokeilemaan Pietarin näyttelyitä. Tänään olimme siis Enossa jossa Nuppu esiintyi jo aika hyvin eikä hirveästi pelännyt tuomaria. Aika tiukka tuomari olikin joten en nyt niin hirveästi pettynyt vaikka emme pärjänneetkään. Vähän se kyllä veetutti joten pa

Aikamoinen pari viikkoa on taas takanapäin...Nitta kasvaa ja kaikenlainen pahanteko on tällä pikku neidillä mielessä kokoajan, mutta sehän kuuluu tuohon pentuelämään... Pikkuisen mummonmussukankin sain viikoksi ilahduttamaan mummin mieltä ja meillä oli Melissan kanssa tosi hauskaa parina päivänä kun olimme ihan kaksistaan.. Tosi ihanaa että pikkuinen Melissa pääsee äiskän kanssa meille käymään aina välillä ja ovatkin aika pitkän ajan kerrallaan, koska työelämässä olevalla mummilla ei ole mahdollisuutta käydä pikkuista niin usein katsomassa kuin haluaisi. Muutenkin päivät menevät hirveällä vauhdilla ja täyttyvät pääosin pelkästään työstä ja näistä nelijalkaisista hirviöistä, no ei vaineskaan eihän nämä mitään hirviöitä ole vaan ihanan rakkaita karvatassuja... Koska meillä on Nupun kanssa edessä näyttelybuumi koko tämän tulevan kevään ja alkukesän, niin piti vähän miettiä että mitenkä nämä kuljetukset hoidetaan. Onhan minulla ne isot näyttelyrattaat joissa on ollut tosi kiva ja helppo ku