Cavatar

Niin se vaan joulu sieltä tulla jollottaa ja tänään on monella paikkakunnalla jo joulunavajaisetkin. Niimpä pitihän se minunkin laitella vähän joulua omaan kotiini.. Muutama vuosi sitten tein näitä tonttuja sekä itselleni että myyntiinkin ja nyt oli näiden omien tonttujen vuoro vähän kokea muuttumisleikki, niimpä ajattelin vähän tuunata näitä. Yleensä minun jouluuni kuuluu tuo punainen väri ja kyllähän sitä vieläkin meidän jouluisessa sisustuksessa on, mutta vain pieninä ripauksina joten nämä oranssinpunaiset hiippalakit muuttuivat tässä muuttumisleikissä valkohattuisiksi. Mies joka meillä asuu oli sitä mieltä etteivät nuo ole enää mitään tonttuja vaan venäläisiä pakkasukkoja...hah hah haa...No joo kyllähän tontulla pitäisi olla punaiset lakit mutta nyt nämä ovat sitten pakkasukkoja, ei vaineskaan kyllä nämä ovat ihan tonttuja....  Eli ompelin valkoisesta fleecekankaasta uuden pipon ja laitoin siihen pienen suikaleen turkista tuohon pipon reunalle, kyllä siitä tuli hieno ainakin miun m

Eli kaikenlaista on tapahtunut tämän kahden viikon aikana viime postauksesta, jotka on laittanut asiat pyörimään mielessäni. Aina ei tiedä kuka puukottaa selkään ja pahasti mutta onneksi olen paksu nahkainen ja ei jaksa välittää kaikesta. Aika paljon mietitytti viime aikoina myös se että sukulaisia on tässä viime vuosina nukkunut pois eikä heillä ole ollut vielä paljon ikääkään, nämä asiat ovat laittaneet miettimään että pitäisi pitää enemmän yhteyttä sukulaisiinsa, mutta sitten tuleekin se eteen että vaikka itse olisikin pitänyt yhteyttä niin se on ollut aina yksipuolista ja se on loppunut kun ei ole itse kerennyt yhteyttä pitämään. Sitten kun on itsellä on ollut niin kiire ettei ole joutanut pitämään yhteyttä niin eipä kukaan muukaan ole sitten viittinyt jatkaa sitä yhteyden pitoa. Niimpä olenkin tässä mietiskellyt että taidan ollakin niin mitään sanomaton ja paha sukulainen johon ei tarvitsekaan pitää mitään yhteyttä.  Viikko sitten valmistauduttiin sekä henkisesti että fyysisesti t

Meillä oli siis  25-hääpäivä 16.10, niimpä, ajatelkaa 25-vuotta on tuon miehen kanssa joka meillä asuu niin katseltu silmäkkäin toisiamme. Onhan tähän matkaan mahtunut vaikka sun mitä, mutta jostain kumman syystä emme ole vieläkään erillemme lähteneet vaikka on mieli tehnytkin useampaan otteeseen.... Jospa sitä on vaan niin kangistunut vanhoihin kaavoihinsa ettei osaa lähteäkään. Onneksi on Lahden reissut mumminmussukan luokse sekä nämä raskaat mutta rentouttavat koiranäyttelymatkat joissa saa vähän etäisyyttä tähän avio-elämäänkin, eipä sitä muuten varmaan jaksaisikaan kattoa tuota samaa naamaa päivästä ja vuodesta toiseen.... No kuitenkin aikoinaan ite järjestelin kaikenlaista hääpäivän kunniaksi mutta siihen en saanut minkäänlaista vastakaikua vaan se olin aina minä joka muisti nämä saakelin hääpäivät. 10-vuotta sitä kesti sitten lopetin, ajattelin että koska kukaan muukaan ei koskaan millään tavalla halua muistaa tätä hääpäivää niin en se aina ole myöskään minä. Niimpä minulle on o