Hae tästä blogista

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Joulun jälkeistä elämää...Koiranpennut kasvaa....


Alkuun pieni söpöys pläjäys...Mummonmussukan vierailu kesti onneksi viikon verran joulun aikaan ja Melissa oli tosi tyytyväinen mummin hommaamaan syöttötuoliin. Vaikka noin pientä ei vielä saakaan istuttaa syöttötuolissa niin ainakin testata voi :)




Mummin liina oli paras lelu, sitä oli mukava mutustella ja ehkä sitä vähän maistellakin voi...



Niin se vaan Loppiaisen jälkeen kuusenkin piti lähteä ja muidenkin joulukoristeiden... Kaunis oli kuusi mutta ei enää sen jälkeen kun koristeet oli kerätty pois. Mutta keksinkin hyvän ratkaisun kuusen ulos viemiselle ettei neulaset olleet joka paikassa. Nostin kuusen jätesäkkiin ja sillä kannoin sen pihalle ja ei ollut sisällä tuota neulasvanaa eikä myöskään tuossa ulko-oven edessä koirien kannettavana tassuissaan takaisin sisälle....
Hyvästi Joulu ja tervetuloa uusi ehkä parempi vuosi..


Keittiön ikkunan edessä olevat hyasintitkin saivat poistua joulun jälkeen ja tilalle tuli jokaiselle koiranpennulle oma kukka, eli viisi valkoista saintpauliaa...Kukkaset ostin kun pennut täyttivät 5 viikkoa sekä samalla ostosreissulla pennut saivat myös lahjaksi omat pienet lelut, koska alkoi tuo joka paikan narskuttaminen niin saavat nyt narskuttaa omia purulelujaan...


Koska olen niin vaaleanpunaisen värin kannattaja niin pitihän se ostaa myös itsellekin vähän vaaleanpunaista, aivan ihanan vaaleanpunaisen takin löysinkin tuolta netin ihmeellisestä maailmasta ja tämän asukokonaisuuden kruunasi myös vaaleanpunaiset kengät...Kyllä näillä vaatteilla pätii lähteä töihin vai mittee mieltä te olette...


Ihana ystäväni kävi katsomassa koiranpentuja ja toi rotinalahjaksi tommoisen aivan ihanan tyynyn. Hän sanoi ettei tuo varmaankaan käy sisutukseen mutta voi laittaa pennuille...Ei missään nimessä laiteta tuota mihinkään muuanne kuin tuohon paraatipaikalle sohvaan, siis aivan ihana....Tiedän että koiruudet kyllä tuon ottavat omakseen mutta sehän ei meitä haittaa...


Meillä on tapahtunut lähiaikoina kaikkea elämää mullistavia asioita...Ensin minusta tehtiin mummo, sitten sain pitkään kaipaamani kasvattajaurani alkuun kun meidän rakas Nella sai viisi pientä palleroa itsenäisyyspäivän aattona...Eikä siinä vielä kaikki vaan sitten tuli eteen vielä sekin päivä että nuorimmainen lapsista hommasi oman asunnon ja muutti kotoa pois....

Ensimmäisenä päivänä se ei tuntunut vielä miltään koska se oli perjantai-ilta ja onhan hän ennenkin ollut perjantai-iltana poissa jonkun kaverin luona yökylässä...Mutta sitten se lauantaina iski, nimittäin ikävä...En koskaan uskonut että se voi olla noin kamalaa kun ei ole enää yhtään lasta kotona...Toivottavasti tähän tottuu ja onneksi lapsi ei muuttanut kuin 12 kilometrin päähän ja olenkin nähnyt häntä joka päivä....Mutta on tämä vaan niin surullista...kun tyhjä huone muistuttaa minua vielä päivittäin... Mutta jospa tämä ikävä tästä helpottaa kun voi alkaa suunnitella tuon huoneen uutta sisustusta. Tarkoitus onkin tehdä tuosta ns. vierashuone josta tulee samalla minulle askartelu/ompeluhuone....Voitte siis varautua siihen että jossakin blogin postauksessa onkin sitten vähän tuon huoneen sisustamista ymm...


Vaikka meidän pikkuisia palleroita ei ole varattu  vasta kuin yksi ja yksi on jäämässä minulle itselleni ja kolme on vielä vailla hyvää ja rakastavaa kotia. Niin siitä huolimatta olen kaikille pikkupalleroille tilannut omat pentupakkaukset... Toivottavasti kaikille vielä löytyvät uudet hyvät kodit ja voin antaa kaikille uusille pienten palleroiden omistajille pennun mukana pentureput.

Vaikka en olekkaan mikään "oikea" kasvattaja jonka olen nyt jo pari kertaa kuullut. Ensimmäisen kerran kuulin tuon oikean kasvattajan nimen mainittavan silloin kun meille tuli Nelli neiti. Eli kun otin tuon meidän pikkuisen Nelli neidin, niin yksi tuttu oli ottanut samaan aikaan kans itselleen pienen koiranpennun ja tokaisi vain että minä otin tämän ihan oikeasta kennelistä. En ymmärtänyt mitä hän oikein tarkoitti niin selvenihän se lopulta vaan hänen mielestään minun ottamani pentu ei ollut hänen mielestään sieltä oikeasta kennelistä koska tällä pennunkasvattajalla oli ensimmäiset pennut eikä hän ollut vielä hakenut kennelnimeä, niin sen takia se ei tämän henkilön mielestä ollut oikea kennel...

No se asia jäi sitten sen jälkeen onneksi unholaan kunnes nyt näiden minun pentujen aikaan olen kuullut tuon saman asian etten ole oikea kasvattaja eikä minulla ole oikeaa kenneliä koska nämä on ensimmäiset kasvattini.. En ymmärrä kyllä tommoista ajattelua koska jokainenhan se on aloittanut ensimmäisellä pentueella. Toisekseen olen muutenkin ihmetellyt tuota ihmisten ajattelumaailmaa että karsastetaan ottaa pentua just sellaisesta kennelistä jossa on ensimmäiset pennut vaikka jokainen kasvattaja tekee varmasti hyvää työtä kasvattaessaan pentuja, eikä niitä hetken mielijohteesta yleensäkään tehdä.

No tulipahan tähän vähän purkauduttua, pyydän anteeksi purkaustani.



Näin siis muuttui sisustus joulusta talvisemmaksi ja joulukukat saivat väistyä myös tästä eteisen lipaston päältä ja tähän siirsin takaisin tämän kauniin silkkikukkamaljakon....


Sitten pieni tai oikeastaan vähän isompi pläjäys näistä meidän pienistä palleroista.
Pentujen ensimmäinen kosketus olikin tuossa joulun jälkeen tähän trimmipöytään jossa otimme tyttäreni kanssa muutaman otoksen.. Eli nämä pennut ovat näissä kuvissa vähän yli kolmeviikkoisia.

Tässä ensimmäisestä pennusta sivukuva....


Samasta pennusta sitten kasvokuva.



Toisen palleron sivukuva..



Toisen pennun naamakuva....


Sitten kuva kolmannesta....


Ja kaunis naama...


Ja sivukuva neljännestä...


Neljännen pikkuisen naamakuva...


Viimeisempänä muttei vähäisempänä onkin sitten viidennen pennun sivuprofiili...



Ja pieni suloinen naamataulu...


Siinä meidän tuore äitimamma Nella ja kaksi hänen kaunista tytärtään nukkuvat sulassa sovussa...


Tässä jo vähän tuoreempaa kuvaa kun pentulaatikko sai väistyä koska eihän nämä enää malttaneet siinä oleskella... Vaan nyt on häkissä uudet pienet pedit joissa voi silloin tällöin käydä torkahtamassa... Mutta suurin osa ajastahan menee kuitenkin tuolla leikkiessä ja kavereita kiusatessa...


Tässä alamme jo olla viisi viikkoisia emmekä enää viitsi pysytellä yksinomaan tuolla häkin puolella vaan meidän pitää jo päästä vähän isommille leikkimaille...


Hei....minä olen pieni suloinen tytön tyllerö joka haluaa olla mamman sylissä.....


Ja minä olenkin aikamoinen viiperi joka viipeltää ja kiusaa muita kavereita...


Yksi pieni terroristi tässä hei....mutta onneksi on noita leluja ettei tarvitse noita mamman varpaita pureskella....


Hei, minä täällä....Suoloinen suhisija joka haluaa olla enemmänkin omissa oloissaan vaikka pitäähän välillä käydä noita muita ehkä pikkuisen kiusaamassa.


Söpöläinen...




Hei...minä tulen...


Tämmöinen postaus olikin sitten tällä kertaa...
Niin paljon menee nykyisin noiden pentujen kanssa leikkiessä joten menee taas vähän aikaa ennenkuin saan lisää asiaa tänne blogin puolelle. Mutta käväise kurkkaamassa aina silloin tällöinen jos vaikka jotakin olen taas tuusannut, ehkä pääsen loppukuusta tuon huoneen kimppuun ja saan sen tehtyä joku päivä...

Oikein ihanaa tätä vuotta ja älkää nyt unohtako minua ihan tyystin....

maanantai 25. joulukuuta 2017

Pentulaatikossa suhisee...Joulunalusaikaa...Joulunviettoa...


Kaksi viikkoa on vierähtänyt viime päivityksestä mutta kaikenlaista on jo tapahtunut...

Päällimmäisenähän meillä on ollutkin Nellan synnyttäminen jota on jo odotettu monta päivää...

Nella oli niinkuin ennenkin kun aloimme valmistautua itsenäisyyspäivään...Valkoinen amarylliskin avasi kauniit kukkansa Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi.



Itsenäisyyspäivän aattoiltana töiden jälkeen päätin että nyt on ihan joutavaa aikaa paistaa noita pipareita jouluksi, niimpä taikinat esiin ja kaulimaan...Muutaman muumipiparin sainkin tehtyä ja osan jo paistettua kun siihen se sitten loppui ja kaikki jäi tähän kuvan näyttämään kohtaan....



Pipareiden lomassa paistoin yhden pellillisen myös torttuja joita sitten kahvin kanssa aloimmekin maistella kun Nella tuli viereen kyykistelemään ihan kuin olisi käynyt kakalle, ihmettelinkin sitä että eihän Nella ole koskaan aikaisemmin sisälle käynyt tarpeelleen...Mutta syykin siihen selvisi ja synnytys alkoi...Ensimmäinen pentu alkoikin syntyä siihen kyykistelyyn joten tuli kiire kantaa Nella sinne pentulaatikkoon, niimpä ei mennyt sekuntiakaan kun ensimmäinen pentu olikin jo ulkona....Valitettavasta menetimme tämän pienen tyttöpennun koska hän oli menehtynyt jo ennen tuloaan...Näin tuli ensimmäisestä pennusta pieni enkelipentu....

Siitä hätäännyinkin ja tuntui että kaikki on pielessä, mutta onneksi soitto eläinlääkärille ja Nellan kasvattajalle sai minut rauhoittumaan ja seuraavia pentuja odoteltiinkin jo ihan rauhallisesti.... Mutta koska tuntui että sen ensimmäisen pennun kohtalo oli minun vikani niin mieheni joutuikin sitten olemaan seuraavissa synnytyksissä osallisena koska minä olin paniikissa enkä pystynyt tekemään yhtään mitään....

Kun neljäs pentu tuli maailmaan niin silloin olimmekin sitä mieltä että tämä oli viimeinen ja mieheni meni nukkumaan ja minä jäin ihan yksikseni siihen Nellan ja pentujen kanssa. Sanoin kyllä miehelleni että herätän hänet jos sieltä tulee vielä lisää pentuja.. Mutta kyllähän sieltä lisää niitä tuli mutta kokosin itseni enkä herättänyt kuitenkaan häntä, vaan hoidin kaksi viimeistä pentua ihan itse...

Niimpä Nellalla olikin sitten loppujen lopuksi 6 pientä tyttövauvaa vaikka ultra oli näyttänyt kolmea ehkä neljää..... Ensimmäinen pentu syntyi 5.12.2017 klo. 17.45 ja viimeinen pentu näki maailman 6.12.2017 klo. 00.35 eli viimeisestä pennusta tuli Suomen itsenäisyyden kunniaksi Suomi 100 pentu...Kaikki loput 5 pentua ja Nella voivat lopuksi hyvin...


Seuraavat viisi päivää menivätkin sitten patjalla nukkuessa siinä Nellan ja pentujen vieressä ja vahtiessa että Nella syöttää ja hoitaa sekä että kaikki varsinkin pienimmät pennut löytävät tissille ja saavat syödäkseen...Joka päivä mittasin pennut ja olin tosi onnellinen että kaikkien pentujen painot nousevat toivotulla tavalla ja pienimmätkin vahvistuvat.. 

Nella hoiti pentujaan tosi hyvin vaikka olikin välillä vähän hämmentynyt ja hömppä  ja sitä piti välillä komennella rauhoittumaan....Itse nukuin itsenäisyyspäivän aaton jälkeen sunnuntaihin asti vain n. 10 tuntia nekin ehkä n. tunnin pätkissä niin sunnuntaina olikin vähän zombimainen olo.

Joten koska maanantaina oli jo pakko mennä töihin niin olikin pakko saada kunnon yöunet jo silloin sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana....Pakko oli nimittäin pyytää "mammalomaa" ne itsenäisyyspäivän jälkeiset kaksi päivää koska muutaman tunnin yöunilla ei todellakaan olisi jaksanut lähteä töihin, enkä olisi kyllä raaskinut jättää noita pentujakaan koska kolme ensimmäistä päivää ja yötä ovat tärkeitä niin pentujen kasvun kuin myös emän hoitamisen kannalta....


Mutta loppujen lopuksi Nella hoitaa lapsia hyvin joten minunkaan ei tarvitse olla kokoajan vierellä vahtimassa..Niimpä minä voikin välillä vaikka askarrella...
Onneksi muistin edellisenä päivänä että seuraavana  päivänä on pakko laittaa joulukortit postiin jos meinaa ne lähettää siinä punaisessa kuoressa. Eihän siinä sitten  auttanut kuin ottaa korttiaskartelutarvikkeet esille ja aloittaa muutaman kortin väkertäminen... kaksikymmetäviisi korttia niitä sitten tulikin siinä väkerrettyä, näin kaikki ihanat näyttelykaveritkin saavat yllätyksenä oman joulukortin....


Siinä samalla kortteja väkertäessäni kysyin myös työkavereilta että joko teillä on pomolle kortti hommattuna että tässä olisi valmiina myös yksi kortti jos hyväksyttä...Niimpä he hyväksyivätkin tämmöisen kortin meidän pomolle joululahjan mukana annettavaksi....


Sisäosan jätin ihan vain tällaiseksi koska voimme sitten kaikki kirjoittaa siihen oman nimemme ja toivotuksena hyvää joulua...


Seuraavana viikonloppuna olikin sitten joulupiirakoiden teon vuoro, ja äitini oli luvannut taas tulla meille auttamaan minua piirakoiden teossa. Edellisenä iltana sitten porajikin meidän hellalla yksi puurokattila ja toinen kattila poraji äidin hellalla. Meinasimme tehdä ihan urakalla jouluksi näitä piirakoita ettei vaan kukaan jää ilman....


Niimpä se lauantai vierähtikin sitten piirakkatalkoissa ja n. 400 piirakkaa me äidin kanssa pyöräytimmekin....Sama työjärjestys oli niinkuin ennenkin, eli äiti ajeli ja minä yhdistelin sekä paistoin....
Suurimman osan piirakoista vein heti miten pakkaseen ettei ne mene vaan parempiin suihin liian aikaisin, muutaman jätin vielä isännälle syötäväksi kun hän tulee töistä....


Reilun viikon ikäiset pallerot ovat hyvin kasvaneet ja mikäs ihme se olisi koska maitobaari on auki ihan kokoajan... Kauniita palleroitahan ne ovatkin ja suurimman osan ajasta vain nukkuvat ja syövät mutta niinhän sitä kasvetaan. Pienimmätkin ovat jo ottaneet isoimmat kiinni painoissa ja ovat melkein saman painoisia kaikki.

Koska pennut kaikki alkoivat kasvaa ja voivat hyvin perustin meidän omalle Leinottaren kennelille omat kennelsivutkin http://cms.leinottaren-kennel.webnode.fi/. Käykäähän kurkkaamassa siellä on lisää kuvia pennuista ja muistakin meidän koirista...




Välillä osa on syömässä ja osa nukkuu mutta melkein aina kaikki viisi ovat tiukasti tississä kiinni yhtäaikaa ja silloin on aikamoinen tuhina kun kaikki etsivät vimmatusti tissiä...


Mutta siinä piirakoiden paiston yhteydessä sainkin sitten ihan järjettömän idean, taidankin yllättää työkaverit ja virkata kaikille omat jouluenkelit...Eihän siinä autanut kuin antaa virkkuukoukun heilua ja alkoihan niitä enkeleitä tulemaan... Vähän kyllä kiire tulee jos meinaa kaikki reilut kymmenen enkeliä keretä iltaisin töiden jälkeen virkkaamaan mutta eihän se mahdotonta ollut.


Virkkuun lomassa käväisin myös perinteitä kunnioittamassa ja laulelemassa kauniimpia joululauluja kirkossa...Aina se on niin ihanan rauhoittavaa aloittaa joulun odotus juuri noista kauneimmista joululauluista...

Tänä vuonna oli uusittu tämä lauluvihkonenkin ja oli tosi kaunis...



Eikä niitä enkeleitä voi ilman korttiakaan antaa vaan pitihän se välillä väkertää muutama joulukorttikin enkeleiden saajille....


Vihdoin ja viimein keskiviikkoiltana melkein kaikki enkelit olivatkin valmiina ja oli enää vain muotoon kovettaminen ja aamulla enkelit olivat valmiita paketoitavaksi. 

Joskus aikaisemmin olin kokeillut sitä sokerivedellä kovettamista mutta en saanut niistä niin kovia kuin olisin halunnut joten keksin oman tavan kovettaa yleensäkin nämä pitsityöt... Eli erikeepperiä purkkiin ja siihen vettä näin sain kunnon kovetusaineen ja enkelit pysyvät hyvin ryhdissään kuivettuaan...Tapetin palasta tein nuo kartiot joiden päälle asettelin nuo enkelit, näin sain niistä ryhdikkäitä.


Siinä virkatessa oli niin kova vauhti päällä joten eihän siinä kaikki virkkuukoukutkaan kestäneet vaan tämmöiset hennot koukut pamahtivat poikka...

Mies joka meillä asuu muttei ole mitään sukua totesi vaan ettei mikään koukku kestä tollaista tahtia kun savu vaan käypi kun koukku suhisee.... 

No onneksi löytyi kuitenkin toinen koukku ja virkkuu vaan jatkui....Aikaa ei ollut hukattavaksi vaan kaikki enkelit oli saatava valmiiksi...


Niimpä aamulla kun enkelit olivat kovettuneet ja kuivaneet ne paketoin vielä sellovaanipusseihin ja jouluyllätykset olivat työkavereille valmiina....Päätin että jos joku ei tykkää niin saa heittää roskiin ei se minua haittaa...Mutta jos oikein tulkitsin työkavereiden reaktiota niin kaikki taisi todellakin tykätä...Vaikka enhän minä tiedä vaikka olisivatkin heittäneet roskiin sitten kun kotiin pääsivät, mutta haitanneeko tuo...


Kaunis pieni enkeli toivottaa hyvää joulua....ihan kaikille en kerennyt antamaan samana päivänä mutta lupasin että seuraavana päivänä on tulossa ja niin perjantaina viimeisetkin työkaverit saivat oman enkelinsä...


Jouluaaton aatonaattona meillä olikin syytä juhlaan koska nuorimmainen valmistui ammattikoulusta levyseppähitsaajaksi ja äiti oli myös koululla katsomassa kun rakas lapsi sai todistuksen ja ammatin. Ei voi äiti enää onnellisempi ja ylpeämpi olla kun pojalla oli vielä tosi hyvä todistus...


Vaikka olinkin töissä aatonaattona niin siitä huolimatta meille tuli joulu. Ja kaikki koirat paitsi viisikko pääsivät toivottamaan kaikille kavereille hyvää joulua....
Tämä on aina jotenkin haastavaa saada kaikki koirat yhtäaikaa ja nätisti tuohon kuvaan mutta melkein onnistuin tällä kertaa...Nellahan on aina tosi hyvin esiintynyt kuvissa, Nella on vähän sitä mieltä että onko ihan pakko ja Nuppu oli kuin puliukko tuo hattu päässä mutta yhteiskuva tuli kuitenkin sehän oli pääasia.... 


Jos ei muuten ollut kiirettä niiden enkeleiden kanssa niin sittenhän se kiireen iski kun mumminmussukka oli tulossa joulupäivänä mummin luokse ja hänelle piti vielä keretä tuunaamaan syöttötuoli...Ihan perinteistä syöttötuolia en kuitenkaan viitsinyt hommata vaan meille tuli tuo trip trap tuoli joka meneekin sitten pitkän aikaa.... 

Tuolin löysin tori.fistä joka tuli minulle matkahuollon kautta, mutta siitä puuttui sitten tuo vauvaosa jonka Melissa vielä tarvii...Mutta senkin onnistuin saamaan tuolta facebookin kirpparilta, mutta vähän oli väärän värinen joten sehän piti vielä tuunata valkoiseksi....

Mitään hajua ei ollut että millä sen tuunaisin kunnes välähti että kalkkimaalihan käy kaikkeen....Niimpä tuumasta toimeen ja vielä aatonaaton aattona maalipensselit heilumaan ja syöttötuolin tuunaukseen....




Tuolia miun ei pitänyt tuunata vaan sen piti välttää näinkin mutta jotenkin vaan nälkä kasvaa syödessä ja sekin sai uuden maalin pintaansa.





Tämä kalkkimaali käy siis ihan kaikkeen maalaamiseen, sekä puuhun, lasiin kuin näköjään muoviinkin..


Kun maali oli sitten kuivunut niin siihen lopuksi vaan tämä vaha pintaan ja tuolista tuli kuin uusi....


Lopuksi tuolin kruunasi tyttären tuoma pehmuste ja kyllä nyt on Melissan mukava olla meidän kanssamme samassa pöydässä...Siinä se sitten joulupäivänä istuikin ja seurusteli enon kanssa taisi samalla nykiä sitä vähän hihastakin....


Meidän kuusi olikin tänä vuonna normaalia pienempi ja aluksi näytti että on kyllä liian pieni, mutta kuitenkin siihen silmä tottui ja koska on kaunis kuusi niin haittaako tuo jos onkin vähän pienempi kuin normaalisti. Kaikki koristeet ei siihen mahtunut mutta melkein kaikki ja kaunis siitä tuli siitä huolimatta.....


Jouluviikolla meidän pienellä viisikolla alkoi sitten silmät aukeamaan ja alku viikosta avautui ensimmäisenä kaikkein pienimmältä ja ihan joulun alla sitten viimeksi syntyneeltä. Mutta kaikilla on nyt silmät auki ja voi alkaa katselemaan vähän tätä maailmaa...


Muutaman kerran on myös pari kappaletta pentuja ollut jo pentulaatikonkin ulkopuolella joten pitää laittaa pieni este tuohon koloon etteivät tuolla yksin ollessa karkaile ihan miten sattuu....Vaan pysyvät maitobaarin lähellä...


Tässä tämä meidän juniori eli viimeksi syntynyt joten silmät ovat vain puoliksi auki mutta siitä ne suurenevat...


Oikein rauhallisia pentuja ovat kun masut ovat täynnä ja saa rauhassa nukkua....



Tämä joulu onkin sitten ollut tosi luminen, nyt ei tarvitse valittaa ettei meillä ole jouluna ollut lunta...Varmaan alkaa jo puolimetriä olla korkeat nietokset kun joulu joulu on meillä, niinkuin siinä laulussakin sanotaan....Mutta kaunista on sitä ei voi kieltää...



Kesähuoneeseenkin johtaa polku lumihangen läpi sekä kynttilät valaisevat kauniisti koko joulunpyhät...


Aattoilta oltiinkin omalla pienellä porukalla mutta joulu juhlistautui lopulta kun mummonmussukka pieni Melissa neiti tuli mummin luokse...Ihan hirveästi on pieni neiti kasvanut taas viime näkemältä.



Mummi oli ostanut pikku Melissalle ihan oman rollsroysen, kyllä nyt pätii pikku neidin kurvailla kunhan vähän kasvaa....


Vielä ei hirveästi nuo lahjat kiinnostaneet kunhan sai vaan leikkiä ja katella mitä ympärillä tapahtuu. Mutta ensi jouluna onkin sitten paljon enemmän meno ja meininkiä kun Melissa on silloin noin puolitoista vuotias ja kiinnostaa paljon enemmän nuo lahjat kuin nyt...



Lopuksi oikein ihanaa joulun aikaa kaikille ja nauttikaa toisistanne sekä rauhallisuudesta ja rentoutukaa....
Meillä pikku viisikko kasvaa kovaa vauhti ja mummi nauttii pikku Melissan vierailusta uuteen vuoteen asti....



Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoilleni ja älkää unohtako minua vaan tulkaa myös blogiini ensi vuonnakin, luulen että silloinkin sattuu ja tapahtuu...

Ensi vuonna tulee Nupun näyttelyitä, viisikon kotouttamisia, ehkä jotain tuunauksia ja tietysti askarteluita ja käsitöitä.... Sitten kun pääsemme taas kesään tulee juttuja puutarhastani sekä koko vuoden kirjoittelen teille myös pienen Melissan kasvusta ja kuinka se tekee mummin onnelliseksi....

Nyt jatkan joulun viettoa ja palaan blogin pariin vasta uuden vuoden jälkeen...